Avatkaa sydämenne ja kuulkaa mistä on kyse? Muhammed pilakuvien julkaisua Suomessa välteltiiin islamistimaiden taloudellisten sanktioiden pelossa
Toiset välttyivät syytteiltä mutta 2:lle tuli vankeustuomio Turun hovista 26.6.2009 ja jumalattomat vahingonkorvaukset maksettavikseen
Toinen heistä oli Seppo Lehto 2 vuotta 4 kk ehdotonta vankeutta - KKO valituslupa on vireillä
Talous vs uskonrauha: Mielestäni meidän pitäisi pystyä keskustelemaan ilman ammattikiihottujia oli sitten kyseessä islam tai kristinusko. Pyysin lakimies Harri Vuorista jättämään tämän http://www.haaste.om.fi/46014.htm Haaste-lehden artikkelin Turun hovioikeudelle. Ilmeisesti hän ei tehnyt niin (?) - Sopisi jo vihdoin kyseenalaistaa koko uskonrauha käsitteenä?
Kiitos James Hirvisaarelle ansiokkaasta analyysistaan tässä oikeusmurha-asiassa:
http://jameshirvisaari.blogit.uusisuomi.fi/2009/07/22/oikeusmurha-%E2%80%93-kansantaiteilija-vankilaan/
Samoin on monet muutkin ottaneet asiakseen purkaa tuntoja tämän oikeusmurhan edessä
http://yrjoperskeles.blogspot.com/2009/07/laki-ja-oikeus-turvanamme.html
http://keronen.blogspot.com/2009/07/suomen-lapimadasta-ja-puhtaasti.html
Olisi kiva kun Suomessakin asioista käytäisiin keskustelua ilman tarkoitushakuista kiihottumista ja demlataustaisia ammattiprovokaattoreita oikeushallinnossamme.
Kun asioin eri ihmisten kanssa niin hulluinta on että tavalliset ne(piip)t eli neekerit, russians (sensuroitu arkisuomi ryssät ), jne kyllä osaavat nauraa suomalaisten virkahölmöille tulkinnoille ja kuvitteellisille suojalausumille.
Jos tehtäisiin kuten Hannu Karpo piilokamerana ohjelmaa mitä vierasperäiset ajattelevat toisistaan, niin siinä Seppo Lehto jäisi jonon hännnille ilmaisuissaan.
Kunnianloukkaus, kansankiihotus- ja uskonrauha ovat käsitteinä hanurista (kuten asian ilmaisi myös Petja Jäppinen ottaessaan kantaa tähän asiaan).
Jos ei tavallisella ihmisellä ei ole kunniaa ja suojaa oikeudettomia loukkauksia http://esitutkintapoytakirja.blogspot.com vastaan niin kuinka voi olla ns. julki poliitikoilla? - Hanuri soi ( L`accordeon )
Tervetuloa mukaan keskustelemaan ilman (hei tässä on jo illmanismia) ammattikiihottujia
Seppo Lehto
Oikeusmurhan uhri
http://muslimien-uskonrauha-ja-illmanismi.blogspot.com/
Annetaan puheevuoro Haaste-lehden professorille asiassa:
--------------------------------------
http://www.haaste.om.fi/46014.htm
Jumalanpilkasta viharikoksiin
Kimmo Nuotio
Uskonnon asema rikosoikeudessa pitäisi arvioida uudelleen.
Historiallisesti uskontorikokset ovat kuuluneet rikoslain ydinkohtiin.
Uskontorikossäännökset ovat suojanneet kirkkoa ja sen uskontoa
harhaoppeja ja uskonnottomuutta vastaan. Jumalanpilkasta on säädetty
rikoslaissa ja tuomittukin kautta historian ankaria rangaistuksia.
Kirkkolaki ja rikoslaki niveltyivät aikanaan toisiinsa lähestulkoon
yhdeksi kokonaisuudeksi.
Uskontorikosten perinteinen merkitys viime vuosikymmeninä on eri
syistä yleistä kehitystä heijastellen selvästi vähentynyt kautta
Euroopan. Uskonnonvapaus on toteutettu ja siviiliavioliitto on tullut
mahdolliseksi. Yhteiskunnallisen ja oikeudellisen kehityksen myötä
uskonto ja uskonnollisuus ovat saamassa uudentyyppisiä merkityksiä.
Muhammed-pilakuvajupakka osoitti, että uskonnolliseen kohteeseen
suunnattu pilkka voi nykypäivänäkin laukaista mittavia prosesseja
globaalissa viestintäympäristössä. Se herätti myös pohtimaan
sananvapauden rajoja suhteessa uskonnollisten yhteisöjen ja niiden
omaksumien uskonkappaleiden suojaan. Uskonnon asema rikosoikeudessa
vaatii kaikesta päättäen uudelleenarvioita ja testaa samalla hyvin
näkemyksiämme oikeutetuista rikosoikeuden tehtävistä ja rajoista.
Uskontorikosten sääntely Euroopassa vaihtelee
Suuressa osassa Eurooppaa varsinaiset jumalanpilkkasääntelyt on siis
jo kumottu, esimerkkinä olkoon sosialismin ajan Itä-Eurooppa ja
valtaosa Länsi-Euroopan maista. Jumalanpilkka on edelleen rangaistavaa
muun muassa Italiassa ja Kreikassa sekä Itävallassa ja Hollannissa.
Pohjoismaista Suomen lisäksi Tanskassa on kriminalisointi, jota ei
kuitenkaan vuosikymmeniin ole sovellettu. Länsi-Euroopassa pontimena
muutokselle on ollut sananvapauden korostaminen, Itä-Euroopassa
puolestaan sosialismi syrjäytti kirkon valta-aseman. Euroopan kartalla
lainsäädännön ratkaisut näyttävät varsin kirjavilta.
Suomessa jumalanpilkasta rangaistaan uskonrauhan rikkomisena. Jumalan
pilkan ohella rangaistavaa on sen tarkoituksellinen loukkaaminen, mitä
Suomessa rekisteröity uskontokunta pitää pyhänä. Uskonrauhan
rikkomista koskevia tai vastaavia uskonnollista loukkaamista koskevia
säännöksiä löytyy noin joka toisesta Euroopan neuvoston jäsenmaasta.
Tällaisia säännöksiä on myös entisen Itä-Euroopan alueen maissa.
Suomessa vuoden 1998 uudistuksessa tähdättiin alun perin hyvin
supistettuun uskonrauhasääntelyyn, mutta eduskuntakäsittelyssä
jumalanpilkka ponnahti takaisin lakitekstiin, mistä johtuu tiettyä
epäjohdonmukaisuutta. Nyt, vuosikymmenen etäisyyden päästä, tuo
ratkaisu näyttää entistä erikoisemmalta. Kotimaisen sääntelyn voi
sanoa suosivan valtakirkon uskontoa muihin nähden, koska Jumalaan
kohdistuvan pilkan rangaistavuus ei vaadi loukkaamistarkoitusta, vaan
normaali tekijän tahallisuus riittää. Eroavuus koskee kuitenkin vain
nimenomaan Jumalan pilkkaa, koska kristillisten sakramenttien suoja on
sinänsä samalla tasolla kuin muissa uskonnoissa pyhinä pidettyjen
asioiden. Vaatimus, että uskonrauhassa tulee olla kyse rekisteröidyn
uskontokunnan pyhänä pitämästä, sulkee suojan ulkopuolelle Suomessa
rekisteröimättömät uskontokunnat.
Uskonrauhan loukkaaminen esillä Suomessa harvoin
Uskonrauhan rikkomisesta on viime vuosina tuomittu Suomessa
rangaistuksia vain harvakseltaan. Yhdessä tuomiossa vuodelta 2008 oli
kyse muslimiyhteisön uskonrauhan loukkaamisesta, kun julkaistiin
internetsivustoilla islaminuskon kannalta loukkaavaa aineistoa.
Internetympäristössä onkin aikaisempaa yksinkertaisempaa tuottaa ja
levittää myös tämäntyyppistä sisällöltään loukkaavaa aineistoa.
Valtakunnansyyttäjänvirasto on tehnyt syyteharkintaratkaisuja
muutamissa asioissa. Sananvapauden suojasta joukkoviestinnässä on omia
säännöksiään, joilla pyritään erityisjärjestelyin varmistamaan
syyteharkinnan tasoa tältä kannalta. Jutuissa on myös hankittu
uskontokysymysten asiantuntijoilta kannanottoja ilmaisujen
uskonnollisesta merkityksestä. Kun kyse on vieraammista uskonnoista ja
niiden mukaan pyhistä asioista, ratkaisevaksi tulee sen arviointi,
onko loukkaajalla loukkaamistarkoitus. Loukkaamistarkoituksen tulee
lain esitöiden valossa olla sellaisenkin henkilön todettavissa, joka
ei itse kuulu kyseisen uskonyhteisön piiriin.
Mitä uskonrauha tarkoittaa?
Rikosoikeuden rajoista keskusteltaessa on syytä muistaa, että puhtaat
moraalikriminalisoinnit eivät ole rikosoikeuden
lainsäädäntöperiaatteiden mukaan hyväksyttäviä. Tästä syystä
uskontorikoksissa on voitava osoittaa suojeltava erityinen oikeushyvä.
Meillä vastauksena on uskonrauhan suojaaminen. Ongelmat koskevat sitä,
mitä uskonrauhalla oikeastaan tarkoitetaan. On nimittäin selvää, ettei
nykyaikana säännöksen tarkoituksena ole edistää uskonnollisuutta
sinänsä. Uskonnollisuuden ei voida enää ajatella ”kannattelevan”
rauhaa ja järjestystä yhteiskunnassa, joka on käsitettävä yhä
selvemmin maallisemmaksi yhteisöksi.
Uskonrauha ei liioin voi tarkoittaa uskonnollisten
uskomusjärjestelmien suojaamista ulkopuoliselta arvostelulta ja
kritiikiltä, koska sellainen rajoittaisi sananvapautta liiaksi ja
estäisi myös sekä uskontojen välistä että niiden sisäistä keskustelua
ja uudistumista.
Ilmeistä lienee, että uskonrauhan täytyy hyväksyttävältä ytimeltään
palautua yksilön oikeuteen harjoittaa uskontoaan tarvitsematta kohdata
tämän uskonsa vuoksi vihaa, syrjintää ja muuta uhkaa. Suomessa
uskonrauha turvataan vielä nykyisin tätä laajemmin, koska tietynlaisen
loukkaavan sisällön esittäminen on rangaistavaa ilman tällaista
lisätäsmennystä.
Rikoslain uskonrauhan rikkomista koskeva säännös on sinänsä sijoitettu
yleistä järjestystä vastaan kohdistuviin rikoksiin eli rikoslain 17
lukuun. Syy siihen, että asiasta on vielä vuonna 1998 katsottu
tarpeelliseksi antaa säännöksiä, liittyykin siihen, että julkinen
uskonnon pyhien arvojen pilkkaaminen, jos se saisi tapahtua kenenkään
siihen puuttumatta, voisi johtaa yleisen järjestyksen vaarantumiseen.
Lainsäätäjä lienee käytännössä harkinnut asian niin, että rangaistava
menettely samalla loukkaa yhteiskuntarauhaa. Uskonrauhan taustalta
paljastuu siten toinen oikeushyvä, yhteiskuntarauha. Mutta tämäkään
vastaus ei täysin tyydytä.
Uskonnosta syrjintäperuste
Euroopan neuvoston piirissä on vastikään käsitelty uskonnon ja
rikosoikeuden suhdetta. Selvä päätelmä on, että uskonnollisia ryhmiä
tulisi suojata viharikoksilta samaan tapaan kuin muitakin suojaa
tarvitsevia ryhmiä, mutta tarvetta erilliselle uskonrauhan rikkomista
koskevalle rikosoikeudelliselle sääntelylle ei enää ole.
Moniarvoisessa yhteiskunnassa uskontokysymyksiä tulee voida käsitellä
vapaasti ja periaatteellisten näkökohtien estämättä. Jumalanpilkka- ja
uskonrauhanrikkomiskriminalisoinnit tulisi tämän vuoksi kumota, kun
taas vastaavasti viharikosten sääntelyssä tulisi ottaa huomioon myös
uskonnollisten ryhmien suojan tarpeet. Uskontorikosten sääntely on
tässä mielessä siirtymässä rasismin ja syrjinnän vastaisten toimien
yhteyteen.
Uskonnolliseen ryhmään kohdistuva uhkailu, panettelu sekä solvaaminen
ovat jo nykyisin Suomessa rangaistavaa kiihottamisena kansanryhmää
vastaan. Sananvapautta voidaan siis rajoittaa, jotta myös
uskonnollisia ryhmiä suojataan tällaista kiihottamista vastaan.
Euroopan unionissa onkin vastikään hyväksytty puitepäätös rasismin ja
muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta
rikosoikeudellisin keinoin, joka sisältää eräitä tällaisia
kriminalisointivelvoitteita.
Ajatuksena on nykyisin, että uskonnollisuus ja uskonnon harjoittaminen
ovat yksilön ihmisoikeus, joka pitää taata ja jota ei saa rajoittaa
syrjivin toimenpitein. Uskonto on tässä merkityksessä osa yksilön
identiteettiä siinä missä muutkin kielletyt syrjintäperusteet, kuten
rotu, kansallinen tai etninen alkuperä, ihonväri, kieli, sukupuoli,
ikä, perhesuhteet, sukupuolinen suuntautumisen, terveydentila,
yhteiskunnallinen mielipide ja poliittinen tai ammatillinen toiminta.
Esimerkiksi syrjintää ja työsyrjintää koskevissa rikossäännöksissä
uskonto esiintyy tässä merkityksessä.
Kirjoittaja on oikeustieteen professori Helsingin yliopistossa.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Mielestäni meidän pitäisi pystyä keskustelemaan ilmanammattikiihottujia oli sitten kyseessä islam tai kristinusko tmv.
Seppo Lehto Tampere
Paluu blogin viimeisimpiin kirjoituksiin
http://muslimien-uskonrauha-ja-illmanismi.blogspot.com/
-----------------------------------------------------------------------------------------
Posts
